Mikko Numminen

Herra Vuokramarkkina on Jari Sarasvuon opetuslapsi.

Äkkiarvaamatta Jari Sarasvuo pyysi Timoa nousemaan lavalle.

Ällistynyt Timo Metsola raivasi tiensä tuhannen verkostomyyjän halki. Tampereen yliopiston auditorio oli täynnä joka penkkiä myöten. Ne jotka eivät mahtuneet penkeille, istuivat käytäville kannetuissa tuoleissa, ne jotka eivät mahtuneet tuoleille, istuivat lattialla lavan edessä tai seisoivat takarivissä.

Kaikkien oli mahduttava saliin, koska tilaisuuden isäntä Petteri Jussila oli niin vaatinut. Jo tuolloin, syksyllä 1997, Jussila oli legenda omiensa joukossa, vaikka ternimaitokuningas hänestä tuli vasta vuosia myöhemmin.

”Timo”, Jari Sarasvuo sanoi, ”on kaveri, joka ymmärtää valmennuksen merkityksen.” Kun Timo halusi treenata itsestään judokan, hän kysyi henkilökohtaiseksi valmentajakseen maajoukkueen entistä päävalmentajaa, joka suostui. Kun Timo halusi yritysvalmennusta, hän kysyi henkilökohtaiseksi valmentajakseen Jari Sarasvuota, joka kieltäytyi.

Mutta luovuttiko Timo? Ei. Hän oli soittanut, lähettänyt fakseja, luvannut jopa pestä Sarasvuon auton. Nyt Jari Sarasvuo oli päättänyt, että hän alkaa valmentaa Timoa henkilökohtaisesti.

”Ja mä voin luvata Timo: jälki on semmoista, että sä tuut pyyhkimään tolla Petteri Jussilalla persees.”

Täydellinen hiljaisuus. Sitten salin takaosassa kuului rytmikästä käsien läiskintää. Petteri Jussila oli noussut seisaalleen ja paiskoi kouriaan yhteen. Kuin käskystä kaikki muutkin nousivat taputtamaan. Musiikki pauhasi. Tuntui kuin katto räjähtäisi ilmaan.

22-vuotias tekniikan ylioppilas Timo Metsola nipisti itseään lavalla varmistaakseen, ettei näe unta. Mitä helvettiä juuri äsken tapahtui?

*

Vuokraturva Oy:n hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola, 38, kertoo tarinan yhtiönsä kokoushuoneessa Helsingin Pasilassa. Lausuessaan Jari Sarasvuon sitaatit hän on Jari Sarasvuo, taukopilkutuksia myöten.

Metsola on käynyt yhden ja saman Sarasvuon kurssin 11 kertaa. Valmennussuhde on jatkunut nykypäivään, ja muuttunut ystävyyssuhteeksi.

Kaikki alkoi 16 vuotta sitten Tampereelta.

”Silloin mä sain siitä jonkun ihmeellisen rohkeuden. Sinuhe egyptiläisessä Horemheb on sitä mieltä, että hän on syntynyt suuria tekoja varten. Mä sain siitä sen tunteen, että yritystoiminta on mun juttu.”

Metsola on sonnustautunut liituraitapukuun, judotausta näkyy harteikkuutena ja liikeraitojen terävyytenä. Hänellä on sama puku kaikissa kolmessa tapaamisessamme, ehkä nuukuuttaan, ehkä käytännöllisyyttään. Molemmat piirteet sopivat Metsolaan.

Moitteettomasti solmittu kravatti on tällä kertaa oranssi.

Metsola katsoo silmiin ja hymyilee paljon. Poikamaisen terhakka vaikutelma on tuttu televisiosta. Metsola on Herra Vuokramarkkina, jonka bloggaukset ja lehdistötiedotteet päättyvät liki sellaisinaan talousuutisiin. Kun Tilastokeskukseen soittaa ja kysyy analyysiä vuokramarkkinoiden kehityksestä, asiantuntija kehottaa ottamaan yhteyttä siihen Vuokraturvan tyyppiin.

Timo Metsolan perustama ja omistama Vuokraturva Oy on Suomen suurin vuokra-asuntojen välittäjä. Sisaryhtiöidensä kautta se on laajentunut asuntosijoitusrahastoihin ja röyhkeällä hintakilpailulla nyt myös asunnonvälitykseen.

Viime talvena yritysryppääseen kuuluva Asuntosalkku-rahasto osti Vantaan kaupungilta tarjouskilpailussa 224 vuokra-asuntoa 17,1 miljoonalla eurolla. Huoneistoissa asuu etupäässä kaupungin työntekijöitä, vanhuksia ja sosiaalista syistä asunnon saaneita. Miten heidän käy?

Hyvin, uusi vuokraisäntä vakuuttaa. Kauppasopimus takaa vanhan, edullisen vuokratason kahdeksaksi vuodeksi. Senkään jälkeen vuokra ei yhtäkkiä nouse markkinatasolle.

Alihinnoiteltu yksiö Vantaan elementtilähiössä ei kuulosta rahantekokoneelta. Metsolalla on kuitenkin mittava henkilökohtainen asuntovarallisuus, jonka hän on luonut epätoivoisina pidetyillä kohteilla.

*

Jos olet etsinyt yksiötä tai kaksiota Helsingin Kalliossa vuosituhannen vaihteessa, olet saattanut törmätä Timo Metsolaan.

”Mä olin aina nurkassa, selasin jotain taloyhtiön tasetta ja kuuntelin kaikkien kommentteja. Kiinteistövälittäjä pyyteli anteeksi asunnon kuntoa– ’ihan täysremonttihan täällä pitää tehdä’ – vaikka muovimaton vaihtaminen laminaattiin riittäisi. Kun muut olivat lähteneet, kysyin välittäjältä, mitä tästä oikeesti pitäis maksaa.”

Vielä 1990-luvun lopulla Kallion rosoisuus arvelutti monia asunnonostajia, sijoittajista puhumattakaan. Sen sijaan alueen vuokra-asunnoilla oli kysyntää.

Metsolan tekemät ostotarjoukset olivat naurettavan pieniä, mutta hän tehtaili niitä ahkerasti: viisi joka sunnuntai, 20 tarjousta kuukaudessa. Keskimäärin yksi niistä meni läpi.

Koska ostohinnat olivat matalia, vuokrat riittivät lainojen hoitokuluihin, vastikkeisiin ja veroihin. Lisäksi Metsola hyödynsi velkavipua: lainan avulla oman pääoman tuottoprosentti kasvaa moninkertaiseksi verrattuna siihen, että asunto ostettaisiin kokonaan omalla rahalla.

Nordea luototti kolme ensimmäistä sijoitusasuntoa. Kun stoppi tuli, Metsola marssi Handelsbankenin Pasilan-konttoriin. Ruotsalaispankki pyrki tuolloin kasvattamaan vahvasti markkinaosuuttaan. Intressit kohtasivat.

Kolmessa vuodessa Metsola osti itselleen 40 sijoitusasuntoa. Tuolloin velkaa oli ”muutamia miljoonia” euroja. Sen jälkeen Metsola on tyytynyt hankkimaan yhden sijoitusasunnon vuodessa. Hän sanoo keskittyneensä luomaan omaisuutta yhtiönsä asuntosijoittajille.

Metsola korostaa, että nyt ajat ovat täysin toiset kuin 1990-luvun laman jälkeen. Lisäksi asuntosijoittaminen on ammattimaistunut. Helppoja kohteita ei enää ole.

”Mä en hirveästi viitsi sanoa suomalaisista asuntomarkkinoista, koska en halua olla ilonpilaaja. Mutta mielestäni asuntomarkkinoillakin on nähtävillä hidastumisen merkkejä, ja epäilen, että ne merkit eivät näy vielä täysin”, Metsola sanoo.

”Sä et voi ryhtyä kesällä terassiyrittäjäksi ja ajatella, että talvea ei enää koskaan tule.”

*

Oikeastaan Timo Metsolasta piti tulla muusikko. Hän pääsi Hämeenlinnan musiikkiopistoon yli-ikäisenä, 14-vuotiaana. Opiston suorittamiseen menee yleensä kuudesta yhdeksään vuotta. Metsola kahlasi sen läpi yhdessä vuodessa. Sitten hän alkoi tavata muita musiikillisia lahjakkuuksia – ja tyrmistyi.

”Jos jossain, niin musiikissa on lahjakkaita ihmisiä. Ero normaali-ihmiseen on sellaista luokkaa, että joku on 180 senttiä pitkä ja toinen on 200 metriä pitkä. Totesin, ettei tämä ole se juttu, missä loistaisin.”

Metsola jatkoi judoharrastustaan ja nousi lajissa Suomen eliittiin. Siinä hän ei tuntenut saavansa mitään ilmaiseksi. Ajoittain Metsola jopa asui valmentajansa Seppo Myllylän luona pystyäkseen harjoittelemaan mahdollisimman tehokkaasti. Samalla hän oli aikuisen esimerkkinä siellä asuneille sijoituslapsille.

Alkuvuodesta 1997 Metsola oli kuukauden leirillä Japanissa, maailman kovimmalla judosalilla Tokain yliopistolla. Kävi kuten musiikin kanssa: Metsola ymmärsi, että hänen lahjakkuutensa oli Japanissa piirimestaritasoa.

Hänellä oli matkalukemisena joululahjaksi saatu kirja, Jari Sarasvuon Sisäinen sankari.

”Kirjan lopussa Sarasvuo kirjoittaa, että kohdataan jossain ja käydään yhdessä kohti ylivoimaisia haasteita. Ajattelin, että: ’No perkele!’.”

*

”Jos haluatte saada burnoutin ja tehdä pitkiä työpäiviä ilman järkevää korvausta saati ylityökorvausta menkää VUOKRATURVAAN töihin”, nimimerkki Entinen työntekijä kirjoittaa Suomi24-sivustolla.

Viesti on kolme ja puoli vuotta vanha, mutta se pompsahtaa esille Timo Metsolaa koskevissa Google-hauissa. Nettikeskusteluun näyttää osallistuneen useampi entinen alainen: he kertovat huonosta työilmapiiristä, heikosta palkasta ja työn tekemisestä äärirajoilla.

”Uskon, että heidän kokemuksensa on ollut todellinen ja vilpitön. Se oli minulle kova pala. Ei siksi, että he kirjoittavat noin, vaan siksi että he ajattelevat niin. Ymmärsin, että tuolta sen täytyi näyttää”, Metsola sanoo.

Hän nousee ja piirtää kokoushuoneen lehtiötauluun kaksi nuolirykelmää. Ensimmäisessä kaikki osoittavat samaan suuntaan, jälkimmäisessä minne sattuvat.

Vuonna 2009 Metsola jakoi vastuuta keskijohdolle. Tulos oli kaaos, hän kertoo. Osastot vetivät kukin omaan suuntaan.

Alipalkkauksen Metsola kiistää, mutta ei huonoa työilmapiiriä. Puolen vuoden jälkeen hän otti ohjat takaisin, ja kriisi talttui.

Hän on pyrkinyt olemaan enemmän läsnä, tuntemaan jokaisen alaisensa.

Metsola myöntää, että hän ottaa työasiat varsin henkilökohtaisesti. Firma on myös hänen oma kasvutarinansa. Hän rinnastaa uransa vuokramarkkinoilla käsityöläisammattiin ja sanoo pyrkivänsä kisällistä mestariksi.

”Minua ajaa eteenpäin se, että haluan tietää, kuinka hyväksi voin tässä tulla.”

*

Valovoima on etäisyyden neliö, Timo Metsola sanoo. Siksi hän pyrkii aina istumaan eturivissä luennoilla ja seminaareilla, oli lavalla sitten Jari Sarasvuo tai Richard Branson.

Metsola palaa säännöllisesti muistiinpanoihin, joita on tehnyt Sarasvuon kursseilla.

Aina niistä nousee hyviä juttuja. Hän uskoo, että sinnikkyys ja päämäärälle omistautuminen palkitaan niin työelämässä kuin tärkeimmissä ihmissuhteissa.

”Mulle vaihtaminen ei ole itseisarvo. Jos mulla on syy, mä voin tehdä samaa juttua täysin loputtomiin. Judossa sanotaan olevan liikkeitä, joita pitää toistaa miljoonia kertoja, jotta ne menee hermoratoihin.”

Sisäinen sankari -kirjassa käytetään sadun kaavaa kuvaamaan sankariksi kasvua: Alussa viaton päähenkilö vedetään mukaan seikkailuun. Nopeaa menestystä seuraa lankeaminen, minkä jälkeen sankari on entistä vahvempi. Matkan varrella tehdyt hyvät työt ja solmitut toveruudet auttavat lopussa sankaria ylittämään itsensä.

”Ehkä se on lapsellista, mutta kun tavallaan elämä on sellainen, miksi sitä itse kutsuu, niin on palkitsevaa koettaa nähdä asiat tällaisessa perspektiivissä”, Metsola sanoo.

Ennen vuokravälittäjän uraansa Metsola kokeili siipiään myös joulupukkiyrittäjänä. Se oli raskasta, mutta sisälsi hetkiä, joita hän ei ikinä unohda: ketään ei katsota niin kuin lapsi katsoo joulupukkia.

Vuosia Tampereen tilaisuuden jälkeen Metsola oli viettämässä juhannusta Sarasvuon juhlissa Espoon saaristossa. Miehet istuivat aurinkoisella kattoterassilla katsellen merelle. Silloin Metsola päätti vetää pukkia parrasta. Hän kysyi Sarasvuolta, miksi Jari kutsui hänet aikanaan lavalle. Että ei olisi väliä, vaikka se olisi ollut temppu, koska sen seurauksena hän on uskaltanut tehdä oikeita asioita.

”Jari sanoi siitä tilanteesta silloin – ja se jää tietysti ikuiseksi mysteeriksi – mutta Jari sanoi, että ’Ei. Se kaikki oli totta.’”

*

Timo Metsola asuu vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa liki sata vuotta vanhassa puutalossa Pohjois-Helsingissä.

”Mainosalalla oleva lapsuudenystäväni on vitsaillut, että olen löytänyt henkisen Hämeenlinnani. Ehkä siinä on perää. Kun laittaa puuhellaan tulet viikonloppuaamuna, niin siinä on hyvä fiilis. Se on mulle sellainen koti, mistä en haluaisi muuttaa.”

Mutta onko asunto hyvä sijoitus?

Timo Metsola nauraa.

”Aivan toivoton!” 

*

Kuva: Aapo Huhta

Ilmestynyt Suomen Kuvalehdessä 38/2013